ALKUTUNNELMIA Viikko ennen suurta seikkailua Saksassa lähenee vauhdikkaasti. Matkavalmisteluja olemme tehneet ahkerasti ja vähemmän ahkerasti. Suuri huolenaiheemme on kengät, kuinka monella parilla pärjäämme? Entäpä jos tarvitsemmekin juuri niitä kenkiä, jotka kuitenkin päätimme jättää kotiin? Vaikka yritämme pakata matkalaukut niin huolellisesti matkalistojen avulla niin 99% varmuudella jotakin unohtuu kuitenkin. Onneksi Saksasta todennäköisesti löytää sen kotiin unohtuneen asian (paitsi passin). Lentoliput tilattu, tulostettu ja toistaiseksi tallella. Saksan päässäkin kaikki on jo sovittu. Onneksi lento lähteen tällaisille iltavirkuille vasta päivällä (ei siis tuhottoman aikaista heräämistä). Lufthansan lakkoilu ei toivottavasti toistu enää ensi viikon lauantaina. Suunnitelmia Saksan päähän emme ole suunnitelleet sen kummemmin. Ainoa, josta olemme sopineet on, että käymme Kölnissä (suklaamuseo!!!) katselemassa, mitä sieltä löytyy. Muuta, kuin suklaata. Ja tähän lisättäköön että me molemmat olemme suklaa-addikteja.
Tekemisen puutetta ei varmasti tule syntymään, koska menemme työssäoppimisjaksolle sinne. Heli menee vanhainkotiin ja Suvi päiväkotiin. Pieni info niistä paikoista: Helin vanhainkoti on noin 110 hengen rakennus, joten tekemisen puutetta ei varmastikaan kuvittelisi työpäivinä olevan. Asunnolta Helillä ei ole onneksi kuin alle puoli kilometriä matkaa. Suvin päiväkotiin on hieman pidempi matka eli kolmisen kilometriä. Onneksi hän saa pyörän käyttöönsä. Päiväkoti on perus päiväkoti, josta kerromme sitten lisää, kun niin pitkälle ehdimme.
Pyrimme molemmat kirjoittamaan tähän blogiin vähintään kerran viikossa kaikesta mahdollisesta mitä olemme kokeneet. Kokemuksia ja havaintoja molempien top-paikasta, asuinkaupungistamme Limburgista ja no kaikesta mistä keksimme, kuten siitä mitä suklaata olemme syöneet.
MATKATUNNELMIA
Suvi: Matkajännitys alkaa kasvamaan pikkuhiljaa. Onneksi nykyisen top-jakson kanssa on ollut niin paljon tekemistä ja ajattelemista ettei ole ehtinyt jännitys paisua äärilukemiin. Todennäköisesti sitten viimeistään lentokentällä! Odotan matkaa innolla vaikka moni asia mietityttääkin. Kuten se, että toivottavasti englannilla pärjää hyvin, koska saksaa en osaa juuri ollenkaan. Myös kommunikointi lasten kanssa päiväkodissa tulee tuottamaan haasteita.
Heli: Jännitystä tuottaa se, että millä kiellellä pärjää? Englanti vai saksa? Mahtavatko he Saksan päässä kuvitella että osaan saksaa todella hyvin, vaikka todellisuudessa en ole niin hyvä? Matkajännitystä ei vielä ole ilmassa, tosin se saattaa johtua siitä että on ollut niin paljon tekemistä. Nyt onkin yhtäkkiä vain viikko jäljellä. Odotan matkaa jo innolla! 6 viikon ero perheestä voi olla aluksi vaikeaa. Onneksi on skype keksitty!
