Saksalaisessa päiväkodissa

Nämä muutamat päivät, jotka olen päiväkodissa viettänyt ovat yllättäneet pääosin positiivisesti. Mielestäni saksalainen päiväkoti on laadukasta vaikka suomalaiseen päiväkotiin verrattuna eroja ei loppujenlopuksi ole paljoa. Perustietoja en ole onnistunut vielä haalimaan kunnolla keneltäkään, koska kukaan ei juurikaan osaa englantia. Lapsukaisia en ole alkanut laskemaan vaan silmämääräisesti arvioisin heitä olevan yhdessä ryhmässä ehkä noin 20 kieppeillä.  Oman arvioinnin mukaan lapset ovat 4-5 vuoden ikäisiä, jotkut taitavat olla kuudenkin vanhoja. Lapsilla on hurjasti paljon erilaisia toimintamahdollisuuksia niin ulkona kuin sisälläkin. Luokkahuoneisiin on rakennettu erillinen puinen leikkipaikka, jossa alakerrassa on pieni leikkikeittiö ja yläkerrassa erillinen leikkisoppi, jonne voi mennä leikkimään niin ettei tarvitse koko ajan olla aikuisten valvovien silmien alla. Erilaisia pelejä ja tavaroita on runsaasti, samantyyppisiä mitä suomalaisessakin päiväkodissa on. Palapelejä on aivan älyttömän paljon samoin erilaisia lautapelejä. On muovailuvahaa, helmiä, erilaisia piirrustustarvikkeita, legoja ja listaa voisi jatkaa todennäköisesti loputtomiin.

Aamulla, kun lapset saapuvat päiväkotiin he yleensä syövät eväänsä pienistä eväsrasioistaan. Suurimmalla osalla se koostuu leivästä ja hedelmistä. Lounas ilmeisesti tarjotaan päiväkodissa. Lounasta en ole päässyt seuraamaan enkä ole varma missä lapset lounaan syövät, koska erillistä ruokasalia ei ole. Ulkoiluajat ovat myös itselleni mysteeri, koska tuntuu että koko ajan ainakin muutama lapsi on ulkona leikkimässä. En ole siis varma, että saavatko lapset mennä pihalle milloin lystäävät. Usein ainakin iltapäivällä kaikki lapset menevät ulos samalla, kun odottavat vanhempiaan. Piha-alue on mielestäni kiitettävän iso ja siellä on jalkapallomaaleja, keinuja, hiekkalaatikko ja puita, joissa kiipeillä.
Ohjattua toimintaakin taitaa olla päivisin jonkin verran. Keskiviikkona teimme marmoroituja pääsiäismunia. Astiaan, jossa oli vettä, tiputettiin pari pisaraa erilaisia värejä ja lapset saivat upottaa kananmunan muotoisen massapallon veteen, jolloin massapallo täyttyi erilaisista väreistä ja niiden muodostamista kuvioista. Idea oli hauska ja jokaisesta pääsiäismunasta tuli yksilöllisen näköinen. Lapsia myös selvästi kiinnosti koko prosessi ja he seurasivat tarkkaavaisesti, kun joku lapsi istui tekemässä omaa pääsiäismunaansa.

Itse olen tähän mennessä vain lähinnä pelaillut lasten kanssa lautapelejä ja auttanut palapelien tekemisessä. Kerran pelasin parin pojan kanssa jalkapalloakin. Lapset ovat oppineet jo muutamassa päivässä sen, että minulle ei kauheasti mitään kannata sanoa, koska en kuitenkaan ymmärrä.. Onneksi pelaaminen onnistuu melko hyvin vaikka yhteistä kieltä ei olekaan... Tässä taas huomaa sen, että vaikka elekielikin on hurjan tärkeä, niin sanallisella viestinnällä on myös iso apu... Olen huomannut myös sen että moni sana tulisi luontevammin jopa japaniksi mutta, kun ei ole yhtään lasta, joka osaisi japaniakaan. :D Toivon että lopulta pystyisin toimimaan hieman luontevammin ja ehkä uskaltaisin jopa puhua jotain saksaksi (niitä vähiä sanoja ja lauseita, joita osaan). Eipä muuta. Pistelen kuvia päiväkodista, sitten kun joskus saan aikaiseksi otettua sieltä kuvia.

Marmoroidut pääsiäismunat

Suvi